Joskus vituttaa. Sanotaan se suoraan. Olit yrittäjä tai palkkatöissä on päiviä, kun mikään ei suju, ei sitten millään.

Eilen itselläni oli tällainen päivä. ”Aamuvuoro” lasten kanssa meni täysin persiilleen…kamat hukuksissa, lapset itkevät, itse herännyt täysin väärällä jalalla. Toimistolla sitten forwardoin pitkän viestiketjun sisältävän meilin uudelle henkilölle. No sattumoisin, juuri kyseisen henkilön toimintaa kritisoitiin ketjussa jonkin verran. Do’h. Oikea ”rojektipiällikön” perusvirhe. No ei tässä vielä mitään, tämän jälkeen lähetin itse ”Naamakirjaan” hieman valitussävyisen meilin, missä kritisoin asioita, jotka eivät (muka) toimi tällä hetkellä. Ja kas perkelettä, vajaan tunnin kuluttua paljastui, että omia kämmejä 95% näistä ns. kritiikin kohteista. Joo ja lisäks tietty flunssa vaivannut kohta viikon, päätä särkee ja nokka tukossa.

STOP tähän. Ei ole tarkoitus tehdä tästä postauksesta itkuvirttä. Kuitenkin, rehellinen kysymys: kellä ei joskus olisi edellä mainitun kaltaisia päiviä?

Marko referoi jonkin aikaa sitten jotain jenkkikonsulttia, joka kehotti pitämään (yrittäjänä, sopinee päivätöihinkin) pientä päiväkirjaa ja etenkin listaamaan joka päivä asioita, joihin on tyytyväinen ja etenkin mistä on KIITOLLINEN.  Laiskuuttani en ole jaksanut moista päiväkirjaa fyysisesti tehdä, mutta olen ottanut henkisesti tavakseni tehdä tuollaisen listan joka päivä työpäivän jälkeen. Homma toimii erityisen hyvin eilisen kaltaisten päivien päätteeksi.

Yrittäjänä mieleeni on tullut muun muassa seuraavia asioita, joista täytyy sanoa, että olen ihan helkkarin kiitollinen:

Palaverien määrä. Huomenna on palaveri. Eka pariin viikkooon ja olen ihan fiiliksissä. Päivätöissä kiroili aina palavereita, koska ne olivat aina itse käytännön työn tekemisen esteenä. Nyt teemme kyllä jonkin verran etenkin uusien asiakkaiden hankintaan liittyviä palavereita. Mutta luojan kiiitos – suurin osa hommista hoituu puhelimitse ja sähköpostilla. Kuinka kätevää ja ihmettelen aina miksi aikaisemmin tämä oli niin vaikeaa? (Olisiko ollut niin, että olin suorastaan ”munaton” – ts. jokaisen pitäisi varmaan huomattavasti useammin KIELTÄYTYÄ esimerkiksi palavereista reilulla kädellä, sanoa pomolle työkaverille tms. suoraan rehellinen EI?)

Tunne oman ajan hallinnasta. Viime tiistaina kävin laskemassa viimeisiä kevätlumia Espoon Swinghillissä keskellä päivää noin kello 13-15. Keli sattui olemaan hyvä ja yksien asiakkaalta saatavien materiaalien kanssa tuli päivän viivästys. Mitä sitä toimistolla pyörittelemään peukaloita, sukset autoon ja mäkeen, ”skinnailemaan”. Kahvit termarista päälle, linnunlaulua kuunnellen. Kesällä käyn Helsingin Keskuspuistossa maastopyöräilemässä usein lounasaikoihin, toimii todella hyvin ja hommat aina maistuvat tunnin, puolentoista happihyppelyn jälkeen. Eikä tartte selitellä mitään, ”on vähän asioita”…on sen verran asioita, että just nyt ei nappaa, lähen pyöräilemään…

Konkreettisuus. Pääsiäisenä halusimme Markon kanssa päästä lomailemaan perheidemme kanssa. Molemmilla oli useiden kymmenien kohtien to-do-lista ja aikataulu näytti vielä keskiviikon maissa suht epätoivoiselta. No, ei muuta kuin hihat ylös ja vääntämään. Olen hiton kiitollinen, että yrittäjän hommissa to-do -listat joita väsäilemme ovat todellista työtä, ei ”näennäistyötä” tai projektin osia tai vaiheita, jotka tuntuvat irtoavan omista näpeistä ja kaikkialta näivertää epämääräinen riittämättömyys. Nykyään teemme loppujen lopuksi aika simppeleitä juttuja mutta todella omistautuen ja kun joku asia on työlistalla, niin ainoa keinoa hoitaa homma pois on aloittaa raaka työnteko…

”Asiakaspuhe”, tai sen puute oikeastaan. Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Minulle on kommentoitu useita kertoja, useiden vuosien aikana, että osaan kyllä asian/aiheen, mutta ”asiakaspuhe” ei oikein suju. WTF? En siis ilmeisesti osaa kusettaa? Markolla ja mulla on periaate, että firman sisäinen puhe ja asiakkaille kerrottavat faktat ovat sama asia, siis myytävien tuotteiden osalta (toki on sisäisiä asioita, jotka pidämme itsellämme mutta ne liittyvät esim. rahoitukseen ja kehitystoimintaan ym.).

Otetaan esimerkki – isossa konsernissa ei pidetty siitä, että Internet-projektien osalta usein kerroin asiakkaalle, miten hän voisi säästää rahaa. Loppupeleissä kuitenkin markkinoinnin asiantuntijan tehtävä on aina auttaa asiakkaansa liiketoimintaa ja edistää myyntiä. Jos onnistumme säästämään asiakkaan kuluissa x määrän rahaa, niin tämä jää kassaan, eikö? En koskaan ymmärtänyt taktiikkaa, jossa asiakkaalta vain nyhdetään ”suorituksista” rahaa, mutta kukaan ei oikeasti halua auttaa liiketoiminnassa/myynnissä niin, että a) joko rahaa tulisi enemmän sisään tai b) säästettäisiin kuluissa.

Olen kiitollinen, että tämä linja on selkeästi ollut yksi Fiercer Media kohtuuhyvän startin salaisuus –  ”cut the bullshit” ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, niin sisäisesti kuin asiakkaidenkin kanssa!

Itsenäisyys/henkilökohtaisuus. Tästäkin voisin puhua tuntikausia, mutta jenkki”guru” Gary Vaynerchuk, tiivistää tämän mainiosti kysymykseen:

”Do you work for a company that allows you to have a public persona, either about your field or your true passion? In the other words, are you allowed to have a blog, a twitter account, or otherwise brand yourself in the public eye with an identity that is separate from that of the corporation? Some industries, like finance and law, do will not allow this. If your passion is finance or law, do your love your field enough to make that sacrifice? Do you think you’ll love it as much in ten or twenty years and not regret missing out all the oppurtunities inherent in social media?” 

Gary menee tuossa lainauksessa aika syvälle ”personal brandingiin”, mutta mikä itseäni ihmetyttää on se, että monet isot konsernit eivät edelleenkään esimerkiksi avoimesti julkaise työntekijöidensä nimiä ja (yhteys)tietoja, niin että ne löytyisivät vaikkapa helposti googlaamalla. Usein on käynyt niin, että tiedän henkilön ”Matti Möttönen” työskentelevän yrityksessä Oy Ab ja haluaisin ostaa yritykseltä Oy Ab tuotteita/palveluita, MUTTA nimenomaan ”Matti Möttöseltä”. Jos kuitenkaan en löydä kiven altakaan ”Matin” tietoja ja saa häntä kiinni, olen usein kääntynyt toisen yrityksen puoleen. Tätä en käsitä, miksi yritykset menettävät myyntiään ”piilottelemalla” työntekijöitään? No, tästä siis aasinsiltana, on todella vapauttavaa (ja olen siitä superkiitollinen), että yrittäjänä saa ja pitääkin(!) tehdä työtä persoonallaan.

Kieli poskessa. Liiketoiminta on liiketoimintaa ja asialliset hommat hoidetaan, mutta samalla pidetään hauskaa. ”Hauska myy” Marko usein toteaa. Hell yeah. Tässäkin kirjoituksessa on varmaan monta kirjoitusvirhettä ja ”väärää” lauserakennetta, mutta ehkä joku kuitenkin saa siitä jotain ajatuksia ja pitää jopa hauskana? Parasta on myös se, että yrittäjänä emme tarvitse minkäänlaisia ”portinvartijoita” – kukaan ei tarkasta, hyväksytä, korjaile/viilaa jne. Itse olen kiitollinen, että saan suoltaa jutut ”raakana” ulos…se on meidän tyylimme, oli miten oli!

Jep, tällainen ”päivän epistola” tänään. Otsikko ja aloitus oli ehkä negatiivissävytteinen, mutta tosiaan halusin kääntää huonot fiilikseni ja omat ”kämmini” lopuksi kiitollisuuteen. Mistä asioista sinä olet kiitollinen juuri tänään?

 

Kategoriat: Yrittäminen

0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *