Sampo-konsernin suuromistaja, finanssikeisari BjörnNalle” Wahlroos on varsin kiistelty hahmo ja oikea lausuntoautomaatti. Mieheltä tuntuu löytyvän kärkäs mielipide asiaan kuin asiaan…

No, ei mennä Nallen persoonaan tässä syvällisemmin. Vaimon kanssa jutellessa tuli tänään vain hauska asia mieleen: vaimo kertoi  taksikuskin heittäneen erään normaalin keikan aikana hyvän analyysin 80-luvun alun Suomen pankkimaailmasta (taksikuskit muuten usein tietävät asioista paljon…kuuntelu kannattanee!)

Hommahan meni niin, että siinä vaiheessa kun rahoitusmarkkinat avautuivat globaaleiksi myös Suomessa, ”vanhat parrat” olivat täysin pihalla sisämarkkinoiden ajattelutavallaan – ja kas kummaa, samassa nuoret haukat käänsivät katseensa maailmalle ja etenkin tietysti jenkkilään, missä taaloja on tunnetusti aina osattu vuolla…loppu onkin sitten historiaa, ja euroja on tosiaan vuoltu täälläkin sittemmin tiettyjen henkilöiden toimesta. Avainsanoja (taksikuskin mukaan taas) olivat: nopeus, tietty häikäilemättömyys ja nopea adaptaatio sieltä, missä hommat jo osataan.

Kansantaloustieteilijänä minua usein ihmetyttää kuinka Suomessa ei vielä nähdä murrosta, jonka isot globaalit toimijat tekevät paraikaa myös Internetin mainosliikenteen ostamisessa.

Jos olet lukenut Markon suorastaan shokeeraavan raportin Suomen Internet-mainonnan hintatasosta, niin muistanet, että bannerimainonta Suomessa on törkeän kallista! (jos et ole vielä ko. raporttia lukenut, lataa se täältä)

Korkealle hintatasolle on yksinkertainen selitys: kun ostat mainostilaa vaikkapa kotimaisen mediatalon sivuilta, ostat sen SISÄMARKKINAhintaan.

 

 

Maaimanmarkkinahinta vs. sisämarkkinahinta

Suuria kansainvälisiä toimijoita Internetissä voidaan verrata maailmanmarkkinoihin ja heidän hintojaan maailmanmarkkinahintoihin. Ero esim. pankkimaailmaan on tässä tietysti se, että esimerkiksi Google ja Facebook ovat omia ”ekosysteemejään”, eivätkä tässä mielessä avoimia. Näiden jättien volyymit ovat kuitenkin niin suuria, että hintataso on aivan toista luokkaa kuin suljetuilla sisämarkkinoilla toimivilla tarjoajilla.

Yllämainitun seikan lisäksi kansainvälisten toimijodien mainosalustat ovat automatisoitua ns. ”self serve” -alustoja, joka osaltaan lisää kustannustehokkuutta. Välistä on karsittu kaikki epäolennainen ja vain tehokkuus merkkaa (kummasti muuten tulee tässäkin pankit mieleen, heh).

Otetaan esimerkki keksityn mainostajan ja kohderyhmän kanssa. Kauppaan jääkiekon harrastajille suunnattua tuotetta. Olen ostamassa kotimaisen mediatalon sivulta bannerimainostilaa ja ostan näkyvyyttä esim. urheilun etusivulta. Kohdennan mainokseni näkymään esimerkiksi suurimmissa kaupungeissa tai etelä-Suomen alueella. Ja tähän usein jäänkin…mainokseni näkevät myös golfin harrastajat, hiihtolajien ystävät, jalkapallofanit jne.

Teen saman Facebookin ja Googlen kanssa. Ostan kohdennettua mainontaa, jota kontrolloin itse (tai alihankijani tekee sen), kohdistan äärimmäisen tarkasti joko tarvepohjaisten hakusanojen tai tykkäämisten kohteiden sekä muun muassa lukuisten demografisten parametrien avulla. Teen hakusanojen mukaan kohdennettua mainontaa myös Googlen Display -verkostossa, jossa käytännössä tavoitan kohderyhmäni huomattavasti tehokkaammin ja edullisemmin kuin ostamalla esimerkiksi ”paraatipaikkaa” mediatalon urheilun etusivulta. (vinkki: Googlen Display -verkosto on kova juttu Facebook-mainonnan lisäksi – soita meille jos haluat tietää lisää!).

Yllä oleva esimerkki on toki yleistystä ja loppupeleissä tehot selviävät testaamalla (voi olla, että juuri sinun tarpeisiisi kannattaa ostaa kotimaisten isojen sivustojenkin banneripaikkoja). Silti – ”salaisuus”, minkä Markon raportti paljastaa on, että ostat mainontaa samoille kohderyhmille ”maailmanmarkkinan” ja maailmanmarkkinahintojen kautta huomattavasti tehokkaammin kuin sisämarkkinan ehdoilla toimivien tarjonnasta. Kärjistettynä: globaalit, järkyttävän suuren volyymin alustat painavat suomalaisen kohdeyhmän tavoittamisen kustannukset todelliseen tasoonsa – vrt. New York Rangers fanit vs. Jokeri-fanit. Kumman markkina-arvo on suurempi?

Tuontikauppaa – what would Nalle do?

Niin ikävää kuin se onkin todeta tässä nykytilanteessa (kansantalouden kannalta), me teemme jatkuvaa tuontikauppaa ostamalla mainosnäyttöjä/-klikkejä isoista kansainvälisistä alustoista – maailmanmarkkinahintaan.

Mieti haluatko ostaa sisämarkkinahintaan vai hyödyntää maailmanlaajuisen hintatason edut? Jos haluat lukea aiheesta syvällisemmin lataa tosiaan Markon raportti. Nallekin tajuaisi sen sisällön arvon! WWND?

PS. Mitä mieltä olet? Meidän näkemyksemme perustuu omaan kokemukseen mainonnan tekemisestä sekä mainitussa raportissa saaduista hyvin yllättävistä luvuista (jotka eivät kustannusten osalta valehtele).


3 kommenttia

Paperclip & #183;16.2.2012 17:56

Nyt pääsi paha asiavirhe tekstiisi. Nalle ei omista Sampo Pankista yhtään mitään… Sampo Pankin omistaa Danske Bank. En tiedä, minkä verran Nalle omistaa Danskesta, mutta tuskin lienee suuriomistaja missään tapauksessa.

Janne & #183;18.2.2012 08:50

Kiitos tosiaan oikaisusta. Joku muukin oli tuon huomannut (”pankki” vs. ”konserni” –> eli korjattu).

Pointtina kuitenkin tässä oli analogia rahoitusmaailman ja Internet-markkinoinnin välillä. Erinäisillä henkilökohtaisilla omistussuhteilla ei kuitenkaan artikkelin asian suhteen mitään merkitystä (IMHO). Hyvä kuitenkin, että tuo huomattiin, asiavirheenä toki nolo 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *